Katujen kieli

Helsingin 1940-60 -lukujen puhekielen sanakirja

© Seppo Palander 1999, 2000

Aluksi

Asuin syntymästäni 1940-luvulta 1960-luvulle Stadissa, Pitkänsillan pohjoispuolella, Sörkän kulmilla, Alppiharjun kaupunginosassa, Aleksis Kiven kadulla ja Vaasankadulla.

Tälle sivulle on koottu tuolta ajalta nuoruudessani käytössä olleet sanat ja joitakin sanankäytön esimerkkejä. Näitä sanoja käytettiin aivan yleisesti kaverien kanssa puhuttaessa. Puhuttu kieli, slangi, sosiaalinen murre, ei kuitenkaan muodostunut pelkästään näistä sanoista, mukana oli myös yleiskielen sanoja. Tähän kirjaan on koottu sanat, jotka perustuvat omaan muistitietooni. Erikois- ja ammattislangit on pääsääntöisesti jätetty pois. On myös mahdollista, että jonkin mukana olevan
sanan ajoitus on väärä.

Osa sanoista on jo unohtunut ja joidenkin sanojen merkitys hämärtynyt, ja siksi minulle onkin ollut tärkeää tallentaa tämä sanasto. Joidenkin sanojen kohdalla on ollut vaikeaa löytää oikeaa kirjoitusasua. Esimerkiksi milloin k-kirjaimen tilalla pitäisi olla g tai milloin p-kirjaimen sijasta pitäisi olla b. Tämän vuoksi esitys voi olla hiukan horjuvaa, ja joku toinen stadilainen voi olla eri
mieltä sanojen asusta. Samoin eri puolilla Stadia on mahdollisesti ollut käytössä eri sanoja ja niiden merkityksiä. Niin ikään Sörnäinen on toisten mielestä Sörkka, mutta meidän kulmilla se sanottiin Sörkkä. Joissakin muissakin sanoissa on a- ja ä-kirjaimen vaihtoa.

Huomattakoon, että puhekielessä esiintyi d:n katoa, mutta ei aina. Esimerkiksi sanoissa mei(d)än ja tei(d)än. Samoin sanojen lopussa oleva n-äänne saattoi jäädä pois, kuten sanoissa läh(d)ettii(n) ja läh(d)etää(n). Kyllä d-äänne osattiin sanoa, varsinkin koulussa, ja olihan se mukana vanhan slangin sanoissa. Pelkästään tämän kirjan sanaston avulla ei puhekieltä voi synnyttää, jos ei asiaa paremmin tunne. Sillä sanoja ei voi taivutella eikä asetella miten vain. Slangilla on oma kielioppinsa. Esimerkkinä lause: "emmä tiä, mut me ainaski skulattii pitskulla skrubua ja heitettii krundea ja klandea, ja sit lähettii braahikselle skulaa peffistä".

Stadin slangi, puhuttu kieli, on jatkuvasti muuttunut. On vanhaa ja uutta slangia. Slangi on muuttunut myös siten, että mukaan on tullut yleiskielen sanoja, mutta toisessa merkityksessä. Esimerkiksi taulu (=kasvot) tai haavi (=suu). Slangin sanoja ei saatu äidinmaidosta, eikä opittu kotona, ei koulussa. Ne opittiin kadulla. Kansakoulussa opetettiin: "Älkää sanoko äitiänne mutsiksi. Se on rumaa. Sitten, kun teillä on oma vaimo, häntä voitte kutsua mutsiksi". Pakko se rumuus on kait uskoa, sillä kun nyt tein tätä tekstiä, Microsoft Word ilmoitti: "Tiedostossa slangi.doc on niin paljon kirjoitusvirheitä, että kaikkia virheitä ei voi näyttää".

Varsinaisesti Stadin slangi kehittyi Sörkän kansainvälisessä ilmapiirissä 1900-luvun alussa.
Oli ruotsinkielisiä, venäläisiä, juutalaisia, tataareja, eestiläisiä ja joitakuita muitakin. Vielä 1800-luvulla Pitkänsillan pohjoispuoli oli pääasiassa säätyläisten ja sivistyneistön huvila-asutusta. Mutta valtaisa työväenasutus alkoi 1800-luvun lopulla. Maaseudun liikaväestö ohjautui Pitkänsillan
pohjoispuolelle, josta muodostui rahvaan alue. Vuosina 1900-15 syntyi suuret ikäluokat. Ennen sotia muuttanut maaseudun liikaväestö oli pääasiassa Uudeltamaalta ja Hämeestä, mikä onkin vaikuttanut puhekieleen. 1940-luvun lopulla Sörkässä syntyivät uudet suuret ikäluokat. Asuttiin ahtaammin kuin koskaan aiemmin tai kuin missään muualla Suomessa. Näin kadusta muodostuikin
oiva kielikylvyn paikka nuorisolle.

Stadissa syntyneitä oli paljon, ja jengit pääasiassa stadilaisia. Maaltamuutto on kuitenkin aina tuonut jatkuvana virtana maaseudun liikaväestöä. Niinpä stadilaiset ovat aina olleet vähemmistönä omassa kaupungissaan. 1960-luvulla sitten tapahtui suuri murros. Kaikki muuttui. Stadilaiset joutuivat muuttamaan: toiset lähiöihin, jotkut muualle. Tilalle tuli lisää väkeä maaseudulta. Asuttiin
paljon väljemmin. Suuret ikäluokat aikuistuivat. Puhuttu kieli muuttui niin, ettei vanhaa slangia juurikaan kuullut.

Lukusanat:

- perusluvut

yks yksi

kaks kaksi

kolme kolme

neljä neljä

viis viisi

kuus kuusi

seittemä(n) seitsemän

kaheksa(n) kahdeksan

yheksä(n) yhdeksän

kymmene(n) kymmenen

- järjestysluvut

eka ensimmäinen

toka toinen

kolmas kolmas

neljäs neljäs

viides viides

kuudes kuudes

seittemäs seitsemäs

kaheksas kahdeksas

yheksäs yhdeksäs

kymmenes kymmenes

vika viimeinen

Persoonapronominit:

mä minä

sä sinä

se hän

me me

te te

ne he

Demonstratiivipronominit:

tää tämä

toi tuo

se se

nää nämä

noi nuo

ne ne

Esimerkki yksikkö pronominien taipumisesta:

Sijan nimi 

Nominatiivi mä minä

Genetiivi mun minun

Akkusatiivi mut minut

Essiivi (muna) minuna

Partitiivi mua minua

Translatiivi muks minuksi

Inessiivi mussa minussa

Elatiivi musta minusta

Illatiivi muhun minuun

Adessiivi mulla minulla

Ablatiivi multa minulta

Allatiivi mulle minulle

Abessiivi - minutta